Mitä itsesäätely on?
Itsesäätely on kykyä säädellä omia ajatuksia, tunteita ja toimintaa tilanteen ja tavoitteen mukaisesti. Se näkyy arjessa esimerkiksi kykynä suunnata ja ylläpitää tarkkaavaisuutta, säädellä voimakkaita tunteita, hillitä impulsseja sekä pysähtyä ennen toimintaa. Itsesäätely on keskeinen taito niin oppimisen, hyvinvoinnin kuin sosiaalisten suhteiden kannalta.
Itsesäätely alkaa kehittyä jo varhaislapsuudessa ja vahvistuu vähitellen lapsuuden aikana. Sen kehitykseen vaikuttavat sekä biologiset tekijät että lapsen ympäristö ja vuorovaikutussuhteet. Aivojen kypsyessä esimerkiksi työmuisti ja kognitiivinen joustavuus kehittyvät. Samalla vanhemmat, opettajat ja vertaiset tarjoavat lapselle tilanteita, joissa itsesäätelyä voidaan harjoitella turvallisesti.
Itsesäätelytaidot ovat tärkeitä kaikille lapsille. Niiden haasteet voivat näkyä koulussa esimerkiksi vaikeutena keskittyä, odottaa omaa vuoroa, säädellä tunteita, suunnitella toimintaa tai mukautua muuttuviin tilanteisiin. Lapsi saattaa tietää, miten tilanteessa pitäisi toimia, mutta ei vielä pysty säätelemään toimintaansa tilanteen vaatimalla tavalla.
Hyvä uutinen on, että itsesäätely ei ole muuttumaton ominaisuus, vaan taito, jota voidaan harjoitella ja vahvistaa. Koulu tarjoaa tähän luontevan ympäristön. Itsesäätelyä voidaan harjoitella osana tavallista koulupäivää, opetusta ja vuorovaikutusta. Kun lapsi harjoittelee tunnistamaan omia tunteitaan, suuntaamaan tarkkaavaisuuttaan ja säätelemään toimintaansa, vahvistuvat samalla monet oppimisessa ja yhdessä toimimisessa tarvittavat taidot.
Miten itsesäätelyä voidaan tukea koulun arjessa?
Itsesäätelyä opitaan vähitellen harjoittelemalla ja yhdessä aikuisen kanssa. Opettaja voi tukea sitä esimerkiksi luomalla päivään ennakoitavia rakenteita, sanoittamalla tunteita ja toimintaa sekä auttamalla lasta pysähtymään ennen reagointia. Myös rauhoittumiselle, keskittymiselle ja siirtymille voidaan antaa tietoisesti aikaa.
Yksi keino harjoitella itsesäätelyä ovat lyhyet tietoisen läsnäolon eli mindfulnessin harjoitukset. Niissä voidaan harjoitella esimerkiksi huomion suuntaamista hengitykseen tai kehon tuntemuksiin, ajatusten ja tunteiden tunnistamista sekä pysähtymistä ennen toimintaa. Tutkimusten perusteella mindfulness-harjoittelu voi tukea lasten tarkkaavaisuuden ja tunteiden säätelyä sekä muita itsesäätelyn kannalta keskeisiä taitoja.
Tärkeintä on muistaa, ettei lapsen tarvitse osata säädellä itseään yksin. Aikuisen rauhallinen läsnäolo, ohjaus ja toistuvat mahdollisuudet harjoitella rakentavat vähitellen pohjaa lapsen itsenäiselle itsesäätelylle.
Kirjoittaja: Piialiina Helminen
Lähteet:
Bockmann, J. O., & Yu, S. Y. (2023). Using mindfulness-based interventions to support self-regulation in young children: A review of the literature. Early Childhood Education Journal, 51(4), 693–703.
Kaunhoven, R. J., & Dorjee, D. (2017). How does mindfulness modulate self-regulation in pre-adolescent children? An integrative neurocognitive review. Neuroscience & Biobehavioral Reviews, 74(Pt A), 163–184.
McClelland, M. M., John Geldhof, G., Cameron, C. E., & Wanless, S. B. (2015). Development and self-regulation. In R. M. Lerner (Ed.), Handbook of child psychology and developmental science (pp. 1–43). Wiley.
McClelland, M., Geldhof, J., Morrison, F., Gestsdóttir, S., Cameron, C., Bowers, E., & Grammer, J. (2018). Self-regulation. In N. Halfon, C. Forrest, R. M. Lerner, & E. M. Faustman (Eds.), Handbook of life course health development (pp. 275–298). Springer.
Rothbart, M. K., Sheese, B. E., Rueda, M. R., & Posner, M. I. (2011). Developing mechanisms of self-regulation in early life. Emotion Review, 3(2), 207–213.