Miten tukea oppilaan työskentelyyn kiinnittymistä?
Opettajana haluamme, että oppilaat osallistuvat tunnilla oppimista edistävään toimintaan. Toivomme heidän työskentelevän, osallistuvan ja käyttäytyvän yhteisten odotusten mukaisesti. Oppilaiden kiinnittyminen työskentelyyn onkin yksi opettamisen onnistumisen keskeisistä edellytyksistä. Miten oppilaan kiinnittymistä sitten voidaan tukea?
Tutkimuksessa oppilaan suhdetta kouluun ja koulutyöskentelyyn tarkastellaan kiinnittymisen (school/student engagement) käsitteen avulla. Kiinnittyminen näkyy oppilaan toiminnassa esimerkiksi osallistumisena, tarkkaavaisuutena, työskentelyyn suuntautumisena ja sinnikkäänä yrittämisenä. Kyse ei kuitenkaan ole vain näkyvästä käyttäytymisestä. Kiinnittymiseen liittyvät myös oppilaan tunteet, kokemus kouluyhteisöön kuulumisesta sekä se, millaisen merkityksen hän antaa koulunkäynnille ja oppimiselle. Kiinnittymistä voikin kuvata kouluyhteisöön kiinni kasvamisena tai juurtumisena. Se on jotakin syvempää kuin pelkkä koulutyöhön ja sääntöihin sitoutuminen.
Opettaja–oppilas-suhteen laadulla on merkittävä vaikutus siihen, miten oppilas suhtautuu koulunkäyntiin sekä millaisena oppijana hän itsensä näkee. Tutkimusten perusteella lämmin opettaja–oppilassuhde ja opettajalta saatu tunnetuki tukevat oppilaan kiinnittymistä kouluun ja työskentelyyn. Opettajan tunnetuen on tutkimuksissa todettu tukevan myös oppimista.
Tunnetuki luo pohjaa kiinnittymiselle
Tunnetuen merkitystä voidaan ymmärtää oppilaan psykologisten perustarpeiden kautta. Oppilaan pitää saavuttaa tunne turvallisuudesta, yhteenkuuluvuudesta, pystyvyydestä ja autonomiasta, jotta hän pystyy suuntaamaan huomionsa ja energiansa oppimiseen. Tunnetuen tehtävänä on vahvistaa juuri näitä kokemuksia ja luoda siten edellytyksiä oppilaan kiinnittymiselle.
Opettajan tunnetuki näkyy myönteisen vuorovaikutusilmapiirin rakentamisena ja ylläpitämisenä, herkkyytenä huomata oppilaiden erilaisia tuen tarpeita sekä taitona vastata niihin nopeasti ja tilanteen vaatimalla tavalla. Tunnetukea antava opettaja huomioi myös oppilaiden ajatuksia ja ideoita opetuksessaan sekä tukee heidän toimijuuttaan.
Yksi tapa rakentaa myönteistä opettaja–oppilassuhdetta ja osoittaa tunnetukea on välittömyyden (immediacy) viestiminen. Välittömyydellä tarkoitetaan sellaisia sanallisia ja sanattomia viestejä, jotka lisäävät kokemusta opettajan ja oppilaan välisestä läheisyydestä. Välittömyyden ilmauksillaan opettaja viestii oppilaille, että he ovat arvokkaita ja merkityksellisiä yksilöitä sekä tärkeä osa ryhmää.
Välittömyyttä voi viestiä esimerkiksi tervehtimällä oppilaita nimeltä, jutustelemalla heidän kanssaan epämuodollisesti, hymyilemällä, kannustamalla ja osoittamalla kiinnostusta heitä kohtaan. Myös liikkuminen luokassa oppilaiden keskellä viestii lähestyttävyydestä. Tutkimusten mukaan oppilaat pitävät näin toimivaa opettajaa uskottavana, luotettavana ja välittävänä. Tämä on yhteydessä myönteisempään suhtautumiseen opiskeltavaan sisältöön ja vahvempaan opiskelumotivaatioon. Samalla opettaja mallintaa omalla toiminnallaan sitä, millaista vuorovaikutusta ryhmässä odotetaan.
Kiinnittyminen näkyy myös käyttäytymisessä
Kun oppilas kiinnittyy työskentelyyn, hän osallistuu toimintaan, suuntaa tarkkaavaisuuttaan oppimiseen ja ponnistelee tehtävien eteen. Myönteiseen vuorovaikutukseen panostaminen voidaan siten nähdä myös proaktiivisena käyttäytymisen ohjaamisen keinona. Oppilaiden käyttäytymistä ei siis ohjata ainoastaan puuttumalla ei-toivottuun toimintaan. Sitä voidaan tukea jo ennakolta rakentamalla sellaista vuorovaikutussuhdetta ja ilmapiiriä, johon oppilaalla on mahdollista ja halua kiinnittyä.
Tällä on merkitystä myös opettajan työhyvinvoinnille. Myönteiseen opettaja–oppilassuhteeseen käytetty aika ei ole pois opetuksesta. Kun oppilaat kiinnittyvät opettajaan, ryhmään ja yhteiseen työskentelyyn, opettamisen ja ryhmän ohjaamisen edellytykset paranevat. Tutkimusten mukaan opettajan tunteet, opetusvuorovaikutuksen laatu ja oppilaiden kiinnittyminen ovat yhteydessä toisiinsa. Toimiva suhde ryhmään ja yksittäisiin oppilaisiin voi samalla vähentää haastaviin vuorovaikutustilanteisiin liittyvää kuormitusta.
Kirjoittaja: Miia Kaasinen
Lähteet:
Hamre, B. K., Pianta, R. C., Downer, J. T., DeCoster, J., Mashburn, A. J., Jones, S. M., Brown, J. L., Cappella, E., Atkins, M., Rivers, S. E., Brackett, M. A., & Hamagami, A. (2013). Teaching through interactions: Testing a developmental framework of teacher effectiveness in over 4,000 classrooms. The Elementary School Journal, 113(4), 461–487.
Kaasinen, M. (2023). Draamatoiminnan aikainen tunnetuki: Observointityökalun kehittäminen kasvatustieteellisen design-tutkimuksen tutkimusstrategiaa hyödyntäen. Kasvatustieteellisiä tutkimuksia 154. Helsingin yliopisto.
Pöysä, S., Vasalampi, K., Muotka, J., & Lerkkanen, M.-K. (2025). The associations between teachers' lesson-specific emotions and observed teacher–student interactions and student engagement. British Journal of Educational Psychology, 95(S1), S153–S171.
Pöysä, S., Vasalampi, K., Muotka, J., Lerkkanen, M.-K., Poikkeus, A.-M., & Nurmi, J.-E. (2019). Teacher–student interaction and lower secondary school students’ situational engagement. British Journal of Educational Psychology, 89(2), 374–392.
Richmond, V. P., Houser, M. L., & Hosek, A. M. (2018). Immediacy and the teacher-student relationship. Teoksessa M. L. Houser & A. M. Hosek (toim.), Handbook of instructional communication: Rhetorical and relational perspectives (2. painos, s. 97–111). Routledge.
Virtanen, T. (2017). Näkökulmia oppilaan kouluun kiinnittymiseen. Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti: NMI-bulletin, 27(2), 4–13.