Vahvuudet työhyvinvoinnin voimavarana

Milloin tunnet olevasi työssäsi parhaimmillasi? Ehkä silloin, kun saat ratkaista haastavan tilanteen luovasti, kohdata oppilaan myötätuntoisesti, innostua uuden oppimisesta tai rakentaa yhteistyötä muiden kanssa. Omien vahvuuksien tunnistaminen ja käyttäminen voi vahvistaa hyvinvointia, merkityksellisyyttä ja työn imua. Mitä vahvuuksilla tarkoitetaan?

Positiivisen psykologian keskeinen ajatus on, että hyvinvointia voidaan tarkastella ongelmien ja puutteiden lisäksi myös ihmisen voimavarojen ja vahvuuksien näkökulmasta. Luonteenvahvuudet ovat myönteisiä ominaisuuksiamme, jotka näkyvät ajattelussamme, tunneissamme ja toiminnassamme. Ne eivät ole sama asia kuin esimerkiksi lahjakkuus tai jokin erityinen taito. Luonteenvahvuuksia voidaan tunnistaa, käyttää ja kehittää läpi elämän.

Yksi tunnetuimmista tavoista jäsentää luonteenvahvuuksia on VIA-luokittelu. Siinä tunnistetaan 24 luonteenvahvuutta, jotka sijoittuvat kuuden laajemman hyveen alle: viisaus, rohkeus, inhimillisyys, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus ja henkisyys. Vahvuuksia ovat esimerkiksi luovuus, uteliaisuus, oppimisen ilo, sinnikkyys, rehellisyys, ystävällisyys, sosiaalinen älykkyys, yhteistyökyky, itsesäätely, kiitollisuus, toiveikkuus ja huumori.

Ajatuksena ei ole jakaa ihmisiä niihin, joilla on vahvuuksia, ja niihin, joilla niitä ei ole. Meillä kaikilla on erilaisia vahvuuksia, mutta niiden painotukset vaihtelevat. Osa vahvuuksista tuntuu erityisen omilta ja luontevilta. Niiden käyttäminen voi tuntua energisoivalta ja auttaa meitä toimimaan parhaimmillamme.

Vahvuuden tunnistaminen ei vielä riitä

Omien vahvuuksien tunnistaminen voi auttaa ymmärtämään, miksi jotkin tilanteet tuntuvat luontevilta ja energisoivilta. Työhyvinvoinnin näkökulmasta vielä olennaisempaa on kuitenkin se, pääsevätkö vahvuudet käyttöön. Vahvuus ei siis ole vain ominaisuus, joka ihmisellä on. Merkitystä on sillä, missä tilanteissa ja kuinka usein sitä pääsee hyödyntämään.

Työssä vahvuuksien käyttäminen voi vahvistaa kokemusta siitä, että osaa, pystyy ja voi tehdä asioita itselleen luontevalla tavalla. Samalla se voi lisätä työn merkityksellisyyttä, innostusta ja kokemusta omasta pystyvyydestä. Vahvuuksien äärellä kannattaakin kysyä paitsi ”Mitkä ovat minun vahvuuteni?” myös ”Missä tilanteissa pääsen käyttämään niitä työssäni?”

Miltä vahvuudet näyttävät opettajan työssä?

Opettajan työ tarjoaa runsaasti tilanteita, joissa erilaiset vahvuudet voivat tulla näkyviksi.

Luovuus voi näkyä uudenlaisena tapana opettaa vaikeaa asiaa. Sosiaalinen älykkyys voi auttaa huomaamaan, mitä levottoman oppilaan käyttäytymisen taustalla tapahtuu. Sinnikkyyttä tarvitaan silloin, kun oppiminen etenee hitaasti. Huumori voi keventää haastavaa tilannetta, ja ystävällisyys näkyä siinä, miten opettaja kohtaa oppilaan vaikeana päivänä. Oppimisen ilo puolestaan voi saada opettajan innostumaan uuden menetelmän kokeilemisesta.

Sama työtilanne voi kutsua esiin erilaisia vahvuuksia. Haastavan luokkatilanteen yksi opettaja ratkaisee sosiaalisen älykkyytensä avulla, toinen hyödyntää luovuuttaan ja kolmas nojaa itsesäätelyyn ja harkitsevuuteen. Siksi vahvuusajattelun tarkoituksena ei ole määritellä, millainen ”hyvän opettajan” pitäisi olla. Pikemminkin se auttaa tunnistamaan erilaisia tapoja onnistua työssä.

Myös työympäristöllä on merkitystä

Vahvuusnäkökulma voidaan helposti tulkita yksilölliseksi kysymykseksi: tunnista vahvuutesi ja käytä niitä enemmän. Työhyvinvoinnin näkökulmasta tämä on kuitenkin vain osa kokonaisuutta. Myös työympäristö joko mahdollistaa tai rajoittaa vahvuuksien käyttämistä.

Jos opettajan keskeinen vahvuus on esimerkiksi luovuus, mutta työn kiire ja tiukat rakenteet eivät jätä tilaa uusien ratkaisujen kokeilemiselle, vahvuus ei välttämättä pääse esiin. Jos yhteistyö on opettajalle luonteva vahvuus, mutta työ rakentuu hyvin yksin tekemisen varaan, tärkeä voimavara voi jäädä hyödyntämättä. Siksi vahvuuksien käyttöä voidaan tarkastella myös työyhteisön ja johtamisen kysymyksenä. Saavatko ihmiset tehdä työtään tavalla, jossa heidän osaamisensa ja vahvuutensa pääsevät käyttöön? Huomataanko työyhteisössä se, missä kukin on hyvä?

Vahvuuksien tunnistaminen voi auttaa näkemään myös työyhteisön moninaisuuden voimavarana. Kaikkien ei tarvitse olla hyviä samoissa asioissa. Yksi tuo yhteisöön harkintaa, toinen innostusta, kolmas luovuutta ja neljäs kykyä rakentaa yhteyttä ihmisten välille. Kun tunnemme toistemme vahvuuksia, voimme myös jakaa tehtäviä, pyytää apua ja rakentaa yhteistyötä tavalla, joka hyödyntää yhteisössä jo olevaa osaamista.

Vahvuudet eivät tarkoita vaikeuksien sivuuttamista

Vahvuusperustainen työhyvinvointi ei tarkoita sitä, että kuormitustekijät pitäisi unohtaa tai vaikeista asioista ajatella positiivisesti. Liiallista työmäärää, epäselviä rakenteita tai haastavia työtilanteita ei ratkaista muistuttamalla työntekijää hänen vahvuuksistaan. Vahvuudet ovat yksi työhyvinvoinnin voimavara muiden joukossa. Niiden tunnistaminen voi kuitenkin auttaa suuntaamaan huomion kysymykseen, joka helposti jää kuormituksesta puhuttaessa taka-alalle: Mikä minussa ja meissä jo toimii – ja miten voisimme saada sitä enemmän käyttöön?

Koulussa kysymystä voidaan pohtia sekä yksilön että yhteisön tasolla. Missä tilanteissa koen olevani työssäni parhaimmillani? Mitä vahvuuksia käytän silloin? Entä tunnemmeko työyhteisössä toistemme vahvuuksia ja annammeko niille tilaa?

Joskus työhyvinvoinnin vahvistaminen voi alkaa juuri siitä, että emme tarkastele ainoastaan sitä, mikä työssä kuormittaa. Pysähdymme myös tunnistamaan sen, mikä meissä auttaa kohtaamaan työn vaatimuksia, onnistumaan ja kokemaan työmme merkitykselliseksi.

Kirjoittaja: Piialiina Helminen

Lähteet

Harzer, C., & Ruch, W. (2012). When the job is a calling: The role of applying one's signature strengths at work. The Journal of Positive Psychology, 7(5), 362–371.

Jin, W., Zheng, X., Gao, L., Cao, Z., & Ni, X. (2022). Basic psychological needs satisfaction mediates the link between strengths use and teachers’ work engagement. International Journal of Environmental Research and Public Health, 19(4), 2330. 

Peterson, C., & Seligman, M. E. P. (2004). Character strengths and virtues: A handbook and classification. Oxford University Press.

Vuorinen, K. (2022). Character strength interventions: Introducing, developing, and studying character strength teaching in Finnish education [Väitöskirja, Helsingin yliopisto]. Helsingin yliopisto. 

Zhang, Y., Zhang, S., & Hua, W. (2024). Strength use and well-being at work among teachers: The mediating role of basic need satisfaction. Behavioral Sciences, 14(2), 95.