Työhyvinvointi ei parane sattumalta. Mitä vuoden 2026 työolobarometri meille kertoo?
OAJ Opetusalan työolobarometri 2026 pysäyttää jälleen työhyvinvoinnin äärelle. Työn kuormittavuus on hieman laskenut, mutta se on edelleen korkealla tasolla. Erityisen huolestuttavaa on väkivallan lisääntyminen. Perusopetuksessa joka viides vastaaja (21 %) kertoi joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi. Vuonna 2024 vastaava osuus oli 17 prosenttia. Lukujen äärelle on syytä pysähtyä. Mutta ne eivät kerro koko kuvaa.
Työssä on myös paljon, mikä kannattelee
Työolobarometrissa näkyy samaan aikaan myönteistä kehitystä. Johtaminen ja esihenkilötyö ovat kehittyneet parempaan suuntaan. Yli neljä viidestä vastaajasta saa tukea ja apua työkavereiltaan, ja 70 prosenttia kokee työpaikkansa ilmapiirin kannustavaksi ja uusia ideoita tukevaksi. Tämä on tärkeä muistutus. Työhyvinvoinnista puhuttaessa huomio kiinnittyy helposti siihen, mikä on huonosti. Kuormitustekijöitä pitää tunnistaa ja niihin pitää puuttua, mutta yhtä tärkeää on nähdä se, mikä jo toimii.
Juuri tätä olemme pohtineet paljon myös KILO- ja HOPE-hankkeissa: opettajan työ kuormittaa, mutta mikä meitä kannattelee? Työkaverin tuki, toimiva johtaminen, kokemus työn merkityksellisyydestä, yhteiset toimintatavat ja mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön eivät ole työhyvinvoinnin pieniä lisäosia. Ne ovat voimavaroja, jotka voivat auttaa jaksamaan myös silloin, kun työssä on paljon vaatimuksia.
Kaikkea kuormitusta ei voi ratkaista itse
Työhyvinvoinnista puhuttaessa keskustelu kääntyy helposti yksittäiseen opettajaan. Palaudunko riittävästi? Osaanko rajata työtäni? Liikunko, nukunko ja pidänkö taukoja? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä. Omasta hyvinvoinnista huolehtimisella on merkitystä. Mutta se ei riitä.
Jos työn rakenteissa on jatkuvasti liikaa kuormitusta, työpäivä ei mahdu sille varattuun aikaan tai haastaviin tilanteisiin ei ole riittävästi tukea, ratkaisua ei voi jättää yksittäisen työntekijän palautumistaitojen varaan. Erityisesti väkivallan ja sen uhan lisääntyminen muistuttaa tästä hyvin konkreettisesti. HOPE-työssä olemme nähneet, kuinka tärkeää on pysähtyä yhdessä kysymään: Mihin kuormitustekijöihin voimme vaikuttaa omassa koulussamme?
Kaikkea emme voi muuttaa. Mutta usein jotakin voimme. Joskus kyse voi olla tiedonkulusta, joskus työnjaosta, kokouskäytännöistä, haastavien tilanteiden yhteisistä toimintamalleista tai siitä, miten työyhteisössä tuetaan toinen toista. Pieneltäkin vaikuttava muutos voi helpottaa arkea, jos se kohdistuu asiaan, joka kuormittaa henkilöstöä päivästä toiseen.
Työhyvinvointi rakennetaan arjessa
Työolobarometrin myönteiset tulokset antavat myös aihetta kysyä, mitä kannattaa vahvistaa. Jos työkavereilta saatu tuki on yksi opetusalan vahvuuksista, miten pidämme siitä kiinni? Jos hyvä johtaminen tukee työhyvinvointia, miten varmistamme, että myös esihenkilöillä on aikaa ja voimavaroja johtaa hyvin? Jos työ koetaan merkitykselliseksi, miten suojelemme mahdollisuutta keskittyä siihen, mikä opettajan työssä on kaikkein olennaisinta?
Työhyvinvointi ei rakennu yhdestä koulutuksesta, hyvinvointipäivästä tai yksittäisestä tempauksesta. Se rakentuu tavallisessa työarjessa: siinä, miten työtä organisoidaan, miten toisille puhutaan, miten haastaviin tilanteisiin reagoidaan ja miten kuormitusta jaetaan. Siksi työhyvinvointia kannattaa myös kehittää samalla tavalla kuin muutakin koulun toimintaa: suunnitelmallisesti, yhdessä ja pitkäjänteisesti. Työolobarometrin tuloksia ei tarvitse lukea vain kuvauksena siitä, miten opettajat voivat. Niitä voi lukea myös kutsuna toimintaan.
Työhyvinvointi ei parane sattumalta. Sitä voidaan rakentaa – yhdessä.
-Piialiina
Viisi kysymystä työyhteisölle
OAJ:n työolobarometrin äärellä voisi pysähtyä pohtimaan yhdessä:
Mikä työssämme kuormittaa juuri nyt eniten, ja mihin näistä asioista voimme itse vaikuttaa?
Mitkä asiat puolestaan kannattelevat meitä ja auttavat jaksamaan työssä?
Onko meillä yhteiset toimintatavat tilanteisiin, jotka toistuvasti kuormittavat henkilöstöä?
Miten työyhteisössämme jaetaan kuormitusta ja tuetaan toinen toistamme?
Mikä olisi yksi konkreettinen asia, jota voisimme muuttaa tai vahvistaa jo nyt?