Yhteisöllisyys on iso voimavara

Ensi syksynä meillä kilolaisilla käynnistyy viimeinen lukukausi väistötiloissa. Tammikuussa 2024 pääsemme vihdoin muuttamaan uuteen Kilon koulun koulurakennukseen. Olemme olleet jo kahden lukuvuoden ajan ripoteltuna kolmeen eri väistöpisteeseen (jotka myös vaihtuvat vuosittain). Tuntuu aika hurjalta, että emme ole näiden korona- ja väistövuosien aikana nähneet koko opettajakuntana toisiamme kovinkaan montaa kertaa. Nyt on kuitenkin tullut aika puhaltaa yhteisöllisyys uuteen liekkiin!

Korona-aikana sai lukea kirjoituksia siitä, kuinka etätyötä tekevät kokivat yksinäisyyttä. Meillä opettajilla tilanne oli erilainen. Vaikka koulussa oli rajoituksia ja varotoimia, saimme kuitenkin olla sosiaalisessa kanssakäymisessä päivittäin. Kaikesta huolimatta jouduimme pandemian aikana tottumaan siihen, ettei koko opettajakunnan yhteisiä kokouksia ja kokoontumisia enää ollut. Kollegoita näki vain pallukoina läppärin näytöllä Teams-kokouksissa. Kilon koulussa tämä sama kokouskäytäntö on arkipäivää vieläkin, kun työskentelemme hajallamme eri toimipisteissä. Tuttuja kollegoita kaipaa, vaikka väistötiloina toimivien isäntäkoulujen väki onkin ottanut meidät lämpimästi vastaan. Pienetkin kohtaamiset oman koulun väen kanssa ilahduttavat suuresti. Kun olimme olleet muutaman viikon väistössä syksyllä 2022, käveli uuden toimipisteemme käytävällä meitä vastaan tuttu siivoja Kilon koulusta. Aune parka taisi säikähtää, kun me opettajat innostuimme niin valtavasti hänen näkemisestään.

Näiden väistövuosien aikana olemme todellakin huomanneet, kuinka iso voimavara työyhteisö on. Työasioita pitää päästä jakamaan ja peilaamaan toisten kanssa. Keväällä 2022 teettämässämme työhyvinvointikyselyn vastuksissa kollegoiden tuki ja yhteisöllisyys nousivatkin merkittävimmiksi opettajakuntamme jaksamista parantaviksi tekijöiksi. Odotamme siis jo innolla, että pääsemme taas kaikki saman katon alle Kiloon.

Myös oppilaat tarvitsevat tunnetta siitä, että he ovat osa koulu- ja luokkayhteisöä. Jos ryhmään kuulumisen tunne puuttuu, ei koulunkäynti näyttäydy mielekkäänä. Itsensä ulkopuoliseksi tunteva oppilas voi myös vain suorittaa koulutyötä. Vaikka tällainen oppilas näyttäisi päälisin puolin selviytyvän ihan hyvin, voi kouluun tuleminen tuntua hyvinkin ahdistavalta ja hän voi kokea myös suurta yksinäisyyttä.

Nyt kun viimeinen kevätlukukausi väistössä alkaa olla lopuillaan, olemme käynnistäneet opettajakuntana keskustelun siitä, miten saisimme luoduksi kaikille oppilaille ja opettajille tunteen, että jokainen meistä on tärkeä osa Kilon kouluyhteisöä. Olemme pohtineet, mikä, mitä ja millainen on uusi Kilon koulu:
Millaisia oppilaita me haluamme Kilosta lähettää eteenpäin?
Millaista toimintaa ja kohtaamista sen saavuttaminen vaatii meiltä opettajilta?
Mitkä arvot ohjaavat toimintaamme?
Mitä meidän pitäisi vielä oppia, jotta olemme reilun puolen vuoden päästä valmiit tähän haasteeseen?